Kun et tee lupauksia vaan muutat rytmiä

Vuodenvaihde kutsuu lupaamaan.

Ensi vuonna liikun enemmän.
Ensi vuonna jaksan paremmin.
Ensi vuonna pidän parempaa huolta itsestäni.

Silti moni meistä tietää jo etukäteen, miten tämä tarina etenee. Tammikuu alkaa innokkaasti, mutta arki palaa nopeasti tutuille raiteilleen. Työpäivät täyttyvät tehtävistä, keskeytyksistä ja reagoinnista ja palautuminen jää jälleen iltoihin, viikonloppuihin tai lomille.

Ehkä ongelma ei ole tahdossa.
Ehkä ongelma ei ole lupauksissa.
Ehkä ongelma on rytmissä.

Palautuminen on seuraus

Palautuspolulla puhumme usein harhasta: palautuminen olisi jotakin, mitä tehdään erikseen.

Todellisuudessa palautuminen on seuraus siitä, miten päivä on rakennettu.

Ihmisen hermosto ei palaudu kalenteriin lisätyn tavoittteen avulla. Se palautuu, kun kuormitus ja keveneminen vuorottelevat riittävän usein. Kun työpäivään syntyy pieniä hetkiä, joissa tarkkaavaisuus saa laskea ja keholla on aikaa rauhoittua. Ilman tätä rytmiä lupaukset jäävät helposti irrallisiksi.

Vuoden aikana kertynyt havainto on selvä

Kuluneen vuoden aikana olen tarkastellut työpäivän rytmiä sekä ihmisten kokemusten että Taukomittarin datan kautta. 

Moni tietää, että tauot ovat tärkeitä.
Moni tunnistaa, millaiset mikrotauot auttavat.
Silti päivän sisäinen palautuminen jää usein vajaaksi.

Ihmiset kokevat tauot tärkeiksi ja välttämättömiksi, mutta työpäivän rakenne ei useinkaan tue palautumista.

Kun palautuminen siirtyy järjestelmällisesti työpäivän ulkopuolelle, kuormitus ei oikeastaan koskaan pääse purkautumaan kokonaan. Se kasaantuu huomaamatta ja näkyy väsymyksenä, levottomuutena ja tunteena siitä, ettei oikein ehdi palautua missään.

Entä jos ensi vuosi ei alkaisikaan uudella lupauksella?

Entä jos sen sijaan kysyisit yhden yksinkertaisen kysymyksen:

Millainen rytmi tukisi jaksamistani jo työpäivän aikana?

Tämä kysymys ei vaadi täydellistä elämänmuutosta. Se ei vaadi lisää suorittamista. Se ohjaa huomion siihen, missä kuormitus syntyy ja missä sitä olisi mahdollista keventää.

Usein vastaus löytyy pienistä asioista:

• lyhyistä hengähdyshetkistä tehtävien välissä

• luonnollisista rytminvaihdoksista päivän aikana

• taukojen hyväksymisestä osaksi työtä

• esimerkeistä, jotka tekevät pysähtymisestä sallittua

Kun nämä alkavat toteutua, palautuminen ei tunnu enää erilliseltä asialta. 

Palautuspolku ei ala tammikuusta.

Se alkaa havainnosta.

Kun huomaat, millainen työpäivä sinulla oikeasti on – ei sellaisena kuin sen toivoisit olevan, vaan sellaisena kuin se on – voit alkaa muuttaa sitä.

Vuoden viimeiset päivät ovat tähän yllättävän hyvä hetki. Ilman painetta. Ilman lupausten listaamista. Vain rauhallista tarkastelua.

Mikä tänä vuonna kuormitti eniten?
Missä kohtaa palautuminen jäi syntymättä?
Missä olisi pienikin tila muutokselle?

Uusi vuosi ei tarvitse lisää lupauksia.

Se tarvitsee paremman rytmin.

Kun palautuminen tapahtuu siellä missä sen kuuluu, työpäivän aikana, jaksaminen ei ole enää asia, jota jahdataan iltaisin. Se alkaa rakentua osaksi arkea.

Tauko ei keskeytä työtä.
Se tekee siitä mahdollista.