Tauko myös tunteille – työkykyä ja kiitollisuutta vaikeina aikoina

Elämä ei jää eteiseen, kun astumme töihin. Työpöydän ääressä istuu ihminen, ei pelkkä rooli, ei suoritus. Joskus mukana kulkee suru, huoli tai epävarmuus. Ne eivät aina näy ulospäin, mutta tuntuvat sisällä. Ja juuri siksi ne ansaitsevat tulla tunnistetuksi osana ihmisyyttä.

On aikoja, jolloin ajatus ei kanna, mutta silti on jaksettava. On hetkiä, jolloin ammatillisuus tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että uskaltaa olla inhimillinen.

Tunteet eivät ole häiriö, ne ovat signaali. Työelämässä puhutaan paljon kognitiivisesta kuormasta, mutta vähemmän tunnekuormasta. Suru, pelko ja huoli vievät tilaa ja energiaa. Ne voivat heikentää keskittymiskykyä ja lisätä muistin kuormitusta, mutta ne voivat myös vahvistaa myötätuntoa ja yhteyttä toisiin.

Tunteet eivät kaipaa ratkaisua. Ne kaipaavat tilaa, tunnistamista ja lupa olla olemassa ilman suorituspainetta.

Tauko mielelle. Tunteet eivät noudata aikatauluja. Ne tulevat silloin kun haluavat, eivätkä aina valitse sopivaa hetkeä. Siksi niille on joskus tehtävä tila itse.

• Tauko, jossa ei tarvitse olla tehokas

• Hiljainen kohta, jossa saa vain olla

Pieni mikrotauko voi olla myös mikroturva, hetki, jossa tunteet saavat hengittää.

Miten jatkaa, kun sisin on hauras? Työ voi olla turvasatama. Rutiinit ja rytmi voivat tuoda kannattelua, kun muu horjuu. Silti voimien rajallisuus täytyy tunnistaa.

• Voi hidastaa, vaikkei pysähdy kokonaan

• Voi keventää, vaikkei luovu vastuista

• Voi pyytää apua, vaikkei ole tottunut siihen

Työkyky ei tarkoita maksimisuoritusta. Välillä se tarkoittaa kykyä jatkaa...

Kiitollisuus kantaa, vaikka kaikki ei ole hyvin. Kiitollisuus ei sulje pois surua, vaan voi kulkea sen rinnalla. Pienet asiat kuten ymmärtävä katse, hiljainen viesti tai rauhallinen hetki saavat erityisen merkityksen silloin, kun olemme herkästi auki elämälle.

Kiitollisuus ei poista tuskaa, mutta se voi avata valoa sen keskelle.

Tauko on päätös pysähtyä, ei merkki heikkoudesta. On hetkiä, jolloin työ ei ole kaikki, mutta silti kannattelee. On aikoja, jolloin tauko ei ole tehtävä, vaan turva. On tunteita, joita ei voi sivuuttaa, mutta joita voi opetella kantamaan.Tauko myös tunteille. Se on lupa olla totta – ja silti jatkaa.

Pieni tauko – Suuri voima  www.palautuspolku.fi