Työpäivän rytmi paljastaa enemmän kuin arvaamme – Taukomittarin ensimmäiset havainnot

Kolmiportainen malli näyttää selvästi, miten työpäivän sisäinen palautumisrytmi jakaantuu ensimmäisessä aineistossa, ja auttaa meitä ymmärtämään, miksi palautumisen hetket jäävät monilla liian vähälle.

Työpäivän rytmi on muuttunut nopeammin kuin työelämän rakenteet.
Monessa suomalaisessa työpaikassa tauot eivät enää synny luontevasti, ja päivän sisäinen palautuminen jää helposti vaillinaiseksi.

Nyt meillä on ensimmäistä kertaa dataa, joka näyttää, kuinka suuri tämä ilmiö on ja miksi siitä on syytä puhua.

Miksi keräsin dataa?

Taukomittarin tarkoitus on mitata jotakin, mitä usein tunnemme, mutta harvoin sanoitamme: millä tavalla päivän kuormitus nousee, laskee ja rytmittyy, ja missä kohtaa palautuminen jää syntymättä.

Taustalla on sama kysymys, joka kulkee koko kirjani Pieni tauko – Suuri voima läpi.
Onko palautuminen mahdollista jo työpäivän aikana?

Halusin nähdä, miten tämä näkyy oikeassa arjessa, oikeilla työpaikoilla.
Siksi aloitin tämän mittaamisen.

Keitä vastaajat olivat?

Ensimmäinen aineisto koostuu 97 vastaajasta eri aloilta: asiantuntijoista, opettajista ja esihenkilöistä.
Aineisto ei vielä kerro koko Suomen tilannetta, mutta se antaa selkeän viitekuvan siitä, mihin suuntaan työpäivien kuormitus on liikkumassa.

Yhteistä vastaajille oli tämä: päivän rakenne on täynnä tehtäviä, reaktioita ja keskeytyksiä ja niiden keskellä palautumiselle on niukasti tilaa.

Suurin havainto: palautumisen rytmi ei toimi sellaisena kuin sen pitäisi

Kaikista tuloksista yksi nousi esiin erityisen selkeänä: hyvä palautumisen rytmi on vähemmistö.

Moni vastaaja kertoi, että päivän mikrotauot jäävät syntymättä, katkeavat keskeytyksiin tai jäävät kokonaan muun työn jalkoihin. Hermosto käy läpi päivän pienen ylikuormituksen kierroksilla, vaikka ihminen tekee parhaansa.

Tämä näkyy kolmessa tasossa, joihin aineisto jakaantui:

A – Hyvä palautumisen rytmi

Pieni, mutta tärkeä ryhmä.
Heillä tauot syntyvät luontevasti, ja päivän sisällä on selkeitä hetkiä, jolloin hermosto saa rauhoittua. Se näkyy jaksamisessa ja keskittymisessä.

B – Vaihteleva rytmi

Tähän sijoittuu enemmistö.
Päivässä on hyviä hetkiä, mutta ne katkeavat kiireeseen, jatkuvaan reagointiin ja keskeytyksiin. Palautuminen on mahdollista, mutta ei säännöllistä.

C – Korkea kuormitusriskin taso

Yli kolmasosa vastaajista koki päivän, jossa palautuminen ei juuri toteudu ja kuormitus kasautuu.
Useilla tämä näkyy päivän päätteeksi väsymyksenä, levottomuutena ja tunteena siitä, että ajatukset jäävät "päälle".

Mitä tämä kertoo suomalaisesta työelämästä?

Tulokset osoittavat, että kyse ei ole yksittäisten ihmisten ajanhallinnasta.
Kyse on rakenteellisesta ilmiöstä: työpäivä on täynnä pieneksi pilkkoutuvia tehtäviä, nopeita siirtymiä ja jatkuvaa reagointia. Tämän rinnalla palautumisrytmi jää liian ohueksi.

Moni tekee työnsä hyvin mutta hermosto ei ehdi mukaan.
Ja kun palautuminen jää syntymättä päivästä toiseen, kuormitus kasautuu tavoilla, joita emme aina näe ennen kuin väsymys alkaa tuntua joka puolella arkea.

Tulosten perusteella yksi asia on selvä: päivän rytmi on hyvinvoinnin edellytys.

Mitä seuraavaksi?

Tämä ensimmäinen datankeruu on vasta alku.
Tarkoitus ei ole osoittaa syyllisiä tai korostaa ongelmia, vaan antaa työyhteisöille luotettava työkalu nähdä oma tilanteensa rehellisesti ja turvallisesti.

Lähiviikkoina julkaisen erillisen, visuaalisen miniraportin, joka kokoaa yhteen havainnot ja auttaa organisaatioita tarkastelemaan omaa palautumisen rytmiään.

Lopuksi

Toivon, että nämä tulokset herättävät ajatuksia ja auttavat pysähtymään sen äärelle, mikä työssä on olennaista: rytmi, joka palauttaa.
Jatkan ilmiön tarkastelua ja kutsun sinut mukaan keskusteluun siitä, miltä hyvä palautumisen kulttuuri voisi näyttää juuri teidän työpaikallanne.