Blogi

Helmikuu on työelämässä hiljaisen rehellinen.
Juhlapyhät ovat takana, kevät ei vielä henkäile, ja arki on asettunut uomiinsa. Työ ei välttämättä ole lisääntynyt, mutta monen olo on raskaampi kuin kalenteri antaisi olettaa.

Vuodenvaihde kutsuu lupaamaan.

Työelämässä puhutaan nyt paljon palautumisesta. Se näkyy puheissa, strategioissa ja arjen kommenteissa: "täytyy muistaa hengähtää", "otetaan tauko", "palataan asiaan pienen pysähdyksen jälkeen."
Silti monen työpäivä kantaa edelleen samaa kaavaa: läsnäoloa, suoritusta, keskeytyksiä ja palautuminen vasta iltaisin.

Kolmiportainen malli näyttää selvästi, miten työpäivän sisäinen palautumisrytmi jakaantuu ensimmäisessä aineistossa, ja auttaa meitä ymmärtämään, miksi palautumisen hetket jäävät monilla liian vähälle.

Työelämä ei enää kysy vain missä me teemme töitä.
Se kysyy myös miten, milloin ja millaisessa elämäntilanteessa.

Oletko huomannut, miten helposti hyvät aikeet lipsuvat?
Lupaat pitää enemmän taukoja, liikkua työpäivän aikana, nukkua paremmin.
Silti arki imaisee mukaansa, ja vanhat rutiinit palaavat kuin huomaamatta.

Palautuminen mielletään usein lomaksi, viikonlopuksi tai yöuneksi, ajaksi, jolloin saa vihdoin levätä.
Mutta mitä jos palautuminen ei olekaan vain poissaoloa työstä, vaan osa sen rytmiä?
Mitä jos elpymistä voisi tapahtua myös keskellä päivää, pienissä hetkissä, jotka eivät näytä miltään mutta tuntuvat kaikessa?

Olet ehkä päättänyt, että tänään pidät pieniä taukoja. Ehkä muistat jopa hengittää syvään muutaman kerran ennen seuraavaa tehtävää. Mutta sitten tulee sähköposti, palaveri, kiireellinen pyyntö. Ja pian huomaat taas istuvasi paikallasi tuntikausia, keskittyneenä näyttöön kuin liimattuna.

Olet ehkä kokenut sen: palaveri venyy, ajatus alkaa harhailla ja huomaat puristavasi kynää kädessäsi turhan tiukasti. Katse pysyy ruudussa, vaikka sanat lipuvat ohitse. Ehkä vilkaiset kelloa, enää puoli tuntia, kyllä minä jaksan.

Kuinka usein olet huomannut hakevasi kupin kahvia siinä toivossa, että vireys palaisi? Kahvi piristää hetken, mutta sen vaikutus on pinnallinen. Moni huomaa, että jo puolen tunnin päästä olo on jälleen levoton, ja keskittyminen karkaa. Ehkä kyse ei olekaan kofeiinin puutteesta vaan tauon tarpeesta.