Käytännön vinkkejä mikrotaukoihin, stressinhallintaan ja palautumiseen.
Elokuu on siirtymäaikaa. Aamuissa on jo hieman viileyttä, vaikka päivät lämpenevät vielä kuin muistutukseksi siitä, että kaikki ei ole vielä ohi. Moni palaa töihin, mutta kesä ei ole kaikille vain vuodenaika, se on tunnetila. Se on kevyempi hengitys, hitaampi aamu, katse horisonttiin ja ajatus, joka saa viipyä.
Elämä ei jää eteiseen, kun astumme töihin. Työpöydän ääressä istuu ihminen, ei pelkkä rooli, ei suoritus. Joskus mukana kulkee suru, huoli tai epävarmuus. Ne eivät aina näy ulospäin, mutta tuntuvat sisällä. Ja juuri siksi ne ansaitsevat tulla tunnistetuksi osana ihmisyyttä.
Kesä pysäyttää meidät tavalla, jota harva muu vuodenaika pystyy jäljittelemään. Aikataulut kevenevät, sähköpostit hiljenevät ja kokoukset harvenevat. Kiire väistyy, vaikka vain hetkeksi. Syntyy tilanne, missä joudumme kohtaamaan arjen ilman sen tavanomaista rytmittäjää – kiirettä.
Kesäloma. Se hetki, jolloin sähköposti jää taakse, kalenteri hiljenee ja työläppäri saa pölyttyä nurkassa. Monelle se on vuoden ainoa hetki, jolloin palautuminen todella tuntuu mahdolliselta – ja juuri siksi siihen ladataan valtavia odotuksia. "Nyt palaudun kunnolla. Nyt lepään kaiken edestä."
Etä- ja hybridityö ovat muuttaneet työelämämme pysyvästi. Vapaus ja joustavuus houkuttelevat, mutta samalla työhyvinvointi, palautuminen ja selkeät rajat joutuvat koetukselle. Tässä artikkelissa pureudun etätyön haasteisiin ja mahdollisuuksiin työn kuormittavuuden, tuottavuuden ja työhyvinvoinnin näkökulmista.