Käytännön vinkkejä mikrotaukoihin, stressinhallintaan ja palautumiseen.
Kesän jäljiltä kalenteri täyttyy, sähköpostit odottavat ja uudet projektit starttaavat. Syksyn alku voi tuntua yhtä aikaa innostavalta ja hengästyttävältä. Lomarytmin jälkeen paluu arkeen on usein kuin hyppäisi junaan, joka lähtee heti liikkeelle. Joskus vähän liian kovaa vauhtia.
Elokuu on siirtymäaikaa. Aamuissa on jo hieman viileyttä, vaikka päivät lämpenevät vielä kuin muistutukseksi siitä, että kaikki ei ole vielä ohi. Moni palaa töihin, mutta kesä ei ole kaikille vain vuodenaika, se on tunnetila. Se on kevyempi hengitys, hitaampi aamu, katse horisonttiin ja ajatus, joka saa viipyä.
Elämä ei jää eteiseen, kun astumme töihin. Työpöydän ääressä istuu ihminen, ei pelkkä rooli, ei suoritus. Joskus mukana kulkee suru, huoli tai epävarmuus. Ne eivät aina näy ulospäin, mutta tuntuvat sisällä. Ja juuri siksi ne ansaitsevat tulla tunnistetuksi osana ihmisyyttä.
Kesä pysäyttää meidät tavalla, jota harva muu vuodenaika pystyy jäljittelemään. Aikataulut kevenevät, sähköpostit hiljenevät ja kokoukset harvenevat. Kiire väistyy, vaikka vain hetkeksi. Syntyy tilanne, missä joudumme kohtaamaan arjen ilman sen tavanomaista rytmittäjää – kiirettä.
Kesäloma. Se hetki, jolloin sähköposti jää taakse, kalenteri hiljenee ja työläppäri saa pölyttyä nurkassa. Monelle se on vuoden ainoa hetki, jolloin palautuminen todella tuntuu mahdolliselta – ja juuri siksi siihen ladataan valtavia odotuksia. "Nyt palaudun kunnolla. Nyt lepään kaiken edestä."